Alla on linkki uutiskirjeen pdf-versioon. Se on 749 kb kokoinen, joten se ei liene hitaammallekaan yhteydelle liian suuri. Olkaapa hyvä.

 Uutiskirje 2008

Turvakoti Elämästä, Pietarista, oli ryhmä kasvattajia ja nuoria vierailulla Suomessa kesän 2005 aikana. Turvakodin johtajan, Lena Kukushkinan, alkuperäisenä ajatuksena oli osallistua Suomessa lasten kanssa jollekin leirille ja käydä tapaamassa suomalaisia ystäviä joidenkin nuorten kanssa. Tämä haave toteutui ja samalla tapahtui paljon muuta.

Ryhmään kuului turvakodin johtaja, kaksi kasvattajaa, viisi nuorta turvakodista sekä johtajan 6-vuotias pojanpoika, joka on nykyisin puoliorpo. Liikkuminen paikasta toiseen tapahtui Mene ja kerro ry:n pikkubussilla, johon mahtuivat hyvin sekä ihmiset että tavarat, Pietariin palatessa auto oli tosin 'täysi kuin turusen pyssy'. Olin itse mukana kuljettajana hakemassa ryhmää Pietarista, ensimmäisen päivän leirillä Keuruulla, kuljettamassa heitä Keuruulta Jyväskylään, Jyväskylästä Pielavedelle, Pielavedeltä Nastolaan sekä mukana Pielavedellä.

Suomeen tullessa Utin kohdalla lämpömittari näytti +32 eli hikeä riitti. Pysähdyimme Nastolassa Manna -ruokapankissa (www.lahdenmanna.tk) ottamaan elintarvikkeita Suomessa oleskelun ajaksi ja Vääksyssä kävimme uimassa. Jämsästä Natalia tuli mukaan tulkiksi ja saavuimme Keuruulle sopivasti iltaruoalle. Iso Kirja(www.isokirja.fi) tarjosi nuorille ilmaisen leirin ja majoituksen omassa talossa, jossa oli 6 huonetta, olohuone, minikeittiö, kaksi Wc:ta sekä kaksi suihkua.

Leirillä oli joka päivä 4 tuntia treenejä, raamattutunti, iltatilaisuus sekä sauna. Lisäksi trampoliini oli ahkerassa käytössä. Alunperin tulkki Natalia ei tiennyt, että kyseessä on jalkapalloleiri ja oli asiasta kuulessaan niin yllättynyt, ettei tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Loppujen lopuksi Natalia osallistui treeneihin Lenan parina. Lena taas kertoi, että hän kyllä tykkää katsoa muttei itse pelata. Mutta taisi leirin päätteeksi itsekin tykätä pelaamisesta.

Torstaina oli peli Keuruun Pallon -93 -ikäluokan joukkuetta vastaan, joka päättyi KeuPan voittoon 3-2. Zhenja, Vitja ja Fedja kyllä pelasivat vielä pitkään jälkipeliä lopputuloksesta; spekuloitavaa olisi riittänyt Zhenjan tuhlaamasta paikasta vaikka kuinka. Leiri oli poikien mielestä Suomen matkan parasta antia.

Perjantai 15.7. - lauantai 23.7.

Leirin päättymisen jälkeen vein ryhmän Uuraisille, jossa he olivat yhden päivän. Natalia lähti Jyväskylästä takaisin Tampereelle. Uuraisilta turvakodin jyväskyläläiset ystävät veivät porukan mökille luonnon helmaan 15 kilometriä Hankasalmen suuntaan, missä he olivat viikon verran. Päiväkäynneillä he vierailivat muun muassa helluntaiseurakunnassa ja kävivät Päijänteen risteilyllä. Se viikko oli varsinaista lepoa, järvi oli lähellä ja jokainen sai vapauden touhuta mitä halusi.

Lauantai 23.7. - keskiviikko 27.7.

Jo perjantai-iltana menin mökille yöksi ja puolen päivän jälkeen lauantaina saimme auton pakattua lähtökuntoon Pielavettä kohti. Jyväskylästä heidän mukaansa oli lähtenyt melko suurer määrät tavaraa eri tavarataloista ja niiden pakkaamisessa meni aikaa.

Pielavedellä olin koko ajan mukana sykkeessä Zhenja, Vitjan ja Fedjan kanssa, sillä me neljä nukuimme helluntaiseurakunnan rukoushuoneen pyhäkoululuokassa. Muut nukkuivat tuttavaperheen luona aivan Pielaveden ydinkeskustassa, joka tosin ei ole mikään kovin citymäinen. Ruokailut tapahtuivat pääasiassa tämän perheen keittiössä. Pojille oli selvästi tosi mukavaa päästä minun mukaan ja vähän eroon tiukasta kontrollista eli turvakodin johtajasta. Kävimme melkein joka ilta uimassa ja pelaamassa jalkapalloa vielä myöhään illalla.

Sunnuntaina kerroimme seurakunnan päiväkokouksessa turvakodista. Lauloimme yhden venäjänkielisen laulun ja Zhenja, Vitja, Fedja sekä Sveta jokainen kertoivat jotain itsestään. Lopuksi turvakodin johtaja Lena kertoi katulasten tilanteesta ja siitä, miten näille lapsille tarkoitettuja turvakoteja on vieläkin aivan liian vähän.

Iltapäivällä lähdimme Päivä maalla -tapahtumaan läheiselle maatilalle tutustumaan suomalaiseen maanviljely-ympäristöön. Kyseessä oli 30 lehmän maitotila. Lisäksi heillä oli kaksi porsasta. Uusi kokemus monille oli kontakti sähköpaimeneen sekä se, miten vasikka imee sormia. Eläimet sinänsä olivat tuttuja, sillä he ovat olleet paljon heidän seurakuntansa ostamalla entisellä sovhoosilla Kingiseppin lähellä. Yllätyksenä paikallaollut Pielavesi-Keitele - lehden toimittaja teki jutun pietarilaisista vieraista. Vieressä on hänen lapsista, lastenkodin johtajasta, kasvattajista ja Matista ottamansa kuva. (Kuvaaja: Sari Pietikäinen, Pielavesi-Keitele -lehti)

Illalla kävimme erään uskovan perheen luona. Perheen äiti ja tyttäret olivat muuttaneet jokin aika sitten Pietarista ja äiti mennyt uudelleen naimisiin pielavetisen miehen kanssa.

Maanantai oli täynnä ohjelmaa. Aamulla lähdimme katsomaan kotieläimiä ja ratsastamaan läheiselle tilalle. Pojat ratsastivat tottuneesti ja olisivat halunneet kokeilla ilman talutusta. Sovimme samalla alustavasti mökki- illanvietosta eläinten isäntäperheen kanssa illalla. Meidän oli lähdettävä melko pian, sillä olimme sopineet ottavamme osaa rukoushetkeen klo 11.30 rukoushuoneella. Ehdimme myös pelata jalkapalloa ja kaydä kodintarvikeliikkeessä. Illalla menimme näiden tuttaviemme luokse mökille, missä luonnollisesti söimme paljon makkaraa ja saunoimme. Lisäksi kokeilimme uistelua ja mato-ongintaa laiturilta.

Tiistaina menimme Siilinjärvelle kylpylään Fontanellaan, paikalliseen liikuntakeskukseen. Keräsimme paikallisista puhelinluetteloista alennuskupongit, joilla pääsi kaksi yhden hinnalla. Paikan tarjonta oli ihan hyvä suomalaiseen tarjontaan ja hintatasoon suhteutettuna; paljon poreita, kaksi liukumäkeä ja aaltoja tasatunnein. Paluumatkalla poikkesimme Lidlissä, Suomen suurimmalla vesiputouksella Korkeakoskella sekä lohenongintapaikassa Löytyn Lohessa. Erityisesti lohien onkiminen altaasta oli mielenkiintoista kaikille, Lena-johtaja vaan valitteli ettei tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta aiemmin. Rahamme eivät riittäneet onkia kuin kolme lohta eli emme kaikki päässeet saaliin makuun.

Takaisin Pietariin

Keskiviikkona aikaisin aamulla lähdimme takaisin. Ajoin ensin Nastolaan Mannalle, missä lastasimme autoon vielä lisää ruokatarvikkeita, ja sieltä pari tuttua veivät kahdella autolla porukan kotiin. Illalla ennen yhdeksää he olivat jo perillä. Turvakodin johtaja maksoi polttoaineet Venäjän puolella mennessä ja tullessa, ettei auttajien tarvinnut omasta pussista kaivaa.

Vierailun anti

Vierailu oli kaikin puolin antoisa sekä vieraille että isännille. Vieraat saivat kokea ja oppia paljon uusia asioita Suomesta ja suomalaisista. Suomalaiset puolestaan saivat nähdä ja kuulla käytännössä, minkälaisia ihmisiä nämä "entiset katulapset" ovat. Me taas heidän ystävinään saimme näyttää heille, missä olosuhteissa elämme ja vaikutamme.

Kulttuurinvaihdon kannalta parasta antia oli leiri Keuruulla. Suomalaiset ja venäläiset nuoret saivat olla yhdessä ja heitellä toisiaan laiturilta järveen. Siitä ainakin suomalaiset tykkäsivät. Muutoinkin tavalliset arkipäivän tilanteet ja toiminnot olivat varmasti uutta näille huonoissa perheolosuhteissa tai kadulla ja turvakodissa eläneille.

Kaikkein antoisin matka oli kuitenkin hengellisesti. Yhteiset rukoushetket virvoittivat jokaista ja saimme kokea rohkaisua ja siunausta toinen toisiltamme. Turvakodin henkilökunnalle tuli oikein sellainen rohkaisun sana Jumalalta, että kaikista toivottomista tilanteista huolimatta tie ylöspäin on aina auki Jeesuksen kautta ja sieltä Hän antaa avun. Lisäksi tuli esiin sama toive kuin Mooseksella oli, että Jumala vuodattaisi henkeänsä jokaisen ylle tarkoittaen tässä tapauksessa turvakodin asukkaita, kadulta tulleita nuoria.

Matti Anttonen

Rukousaiheena

Turvakoti tarvitsee joka tapauksessa uudet tilat. Heille on jo annettu lähtökäsky, mutta uusien tilojen puuttuessa ei heitä ole onneksi passitettu taivasalle. Rukoillaan uusia tiloja hyvältä paikalta. Sijainti on tärkeä, koska lapset eivät halua tulla mihinkään syrjäiseen loukkoon.

Kasvattajat ja muut työntekijät tarvitsevat voimia ja rohkaisua. Lisäksi paikallisilla uskovillakin on vääriä käsityksiä lapsista; monet pelkäävät katulapsia. Rukoillaan näiden ennakkoluulojen ja pelkojen väistymistä.

Taloudellisesti...

Turvakoti tarvitsee taloudellista tukea kuten muutkin vapaaehtoiskannatuksen varassa olevat turvakodit. Avun tarve on jatkuva, jotta lapsille ja nuorille voitaisiin ostaa välttämättömät hyödykkeet ja jotta työntekijöille voitaisiin maksaa palkka ajallaan. Taloudellisen tuen toimittamiseen on useita vaihtoehtoja; säännöllinen merkittävä tuki kannattaa kanavoida dollareina suoraan tilille. Ja kummilasten ottaminen tai muuten kummikohteeksi adoptoiminen on toivottavaa, seurakunnat tai yksityisetkin voivat kannattaa vaikka yhden lapsen kuukaudessa. Turvakoti Elämässä elinkustannus on noin 4500 ruplaa kuukaudessa eli 130 euroa.

Mene ja kerro ry:n kautta tuen lähettäminen onnistuu myös. Tarkempia tietoja turvakodin tukemisesta voi kysyä Vesalta: Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.

Suupohjan Osuuspankki, tilinro 473047-223747,

1025 Suurin tarve
1012 Lastenkotimatkat
1054 LASTENKOTIEN TUKI

Olimme siis Pietarissa 25.-28.3. Meitä oli yhteensä 23 hengen joukkue Suomesta. Pietarissa jakaannuimme neljään eri ryhmään. Ristin killan kaksihenkinen ryhmä majoittui turvakoti Elämässä, Jyväskylän seudulta tullut Joonan ryhmä suunnisti internaatti no. 24:aan ja kaksi muuta yöpyivät Raamatunkäännösinstituutin vuokra-asunnossa.

Lähdimme pitkäperjantaiaamuna 25.3. liikkeelle Helsingin keskustasta. Edellisenä iltana autoon oli lastattu vajaat tuhat kiloa ruokaa ja jonkin verran vaatteita. Ruoka oli saatu lahjoituksena Saarioisilta ja Nastolan Mannalta. Kiitokset muuten tukijoille!

Tullin tervetulotoivotus

Mennessä saimme heti tuntumaa Venäjän yllätyksiin. Olimme liikkeellä vuokratulla linja-autolla, jonka edustajat vakuuttivat kaikkien papereiden olevan kunnossa. Venäjän tullissa saimme viereisen auton kuljettajan kertomana kuulla, että tarvittaisiin vielä kansainvälinen katsastustodistus. Ilman sitä emme pääsisi yli.

Sillä kertaa rukous auttoi ja tullimies oli suosiollinen. Pidempi odotus tuli sen sijaan siitä, että meillä oli vanhoilla päiväyksillä varustettuja keksejä ja korppuja. Kaiken lisäksi olimme lastanneet vanhentuneet pakkaukset päällimäiseksi.

Lopulta pääsimme rajan yli monta tuntia aikataulua jäljessä. Pietarissa kaikki meni hyvin ja pääsimme nukkumaan puolenyön aikoihin. 1000 tavarakilon rajanylivienti vaatii kuitenkin aina veronsa, siksi ainakin minä olin tyytyväinen.

Lauantai 26.3.

Aiemmin tulkkina toiminut Masha sai juuri uuden työpaikan eikä ehtinyt tulkkaamaan. Alla olevassa kuvassa tapaamme Mashan hotelli Sovetskajan parkkipaikalla, jossa linja-automme oli öisin.

Lauantaina kukin ryhmä meni omaan vierailukohteeseensa. Lähdimme linja-autolla ensin metsästämään hygieniavälineitä, joita oli luvattu ostaa internaatti no 24:aan. Matkalla jätimme Anun ryhmän hyväksikäytettyjen lasten "Lapsi vaarassa" -turvakotiin. Sinne jätimme myös osan mukanamme olleista ruoista.

Hygieniavälinetukku oli lauantaina suljettu, joten päätimme tulla uudestaan maanantaina. Tämän jälkeen ajoimme turvakoti Elämään. Kuljettaja piti matkanjohtajan valitsemaa reittiä mielenkiintoisena ja uutena kokemuksena. Kaikkea sitä suurkaupungissa näkee, karttaan isoksi tieksi merkitty reitti oli juuri ja juuri läpiajettava.

Lauantaina emme sitten enää käyneet muualla, vaan pelasimme jalkapalloa lastenkoti Elämän poikien kanssa. Elämään jätimme suuren osan ruoista. Sovimme samalla ottavamme Elämän lapset mukaan Pushkiniin seuraavana päivänä.

Pushkinissa sunnuntaina 27.3.

Pushkinissa oli mukanamme myös Ristin killan ryhmä sekä Nastia -ystävämme Pietarista. Vierailimme valtion ylläpitämässä AIST-turvakodissa. Meille järjestetyssä tervetulojuhlassa apulaisjohtaja esitteli meille turvakodin toimintaa. Sitten esiintyivät tämän AIST-turvakodin lapset, Elämän lapset ja lopuksi Nastia kertoi oman tarinansa lastenkodista työelämään.

Nastian kertomus ja Jumala-yhteyden korostaminen tekivät vaikutuksen paikallaolijoihin. Oli todella hienoa nähdä, kuinka Nastia on päässyt tasapainoiseen elämään ja Jumalasuhteeseen. Tarjoilun jälkeen pidimme vielä jatkotilaisuuden juhlasalissa ja tilaisuus päätettiin yhteiseen rukoukseen.

Kävimme tässä turvakodissa ensimmäistä kertaa. Mukavaa, että taas on ystäviä yhdessä paikassa. Jumala suokoon, että voisimme käydä useammin.

Nastian synttärit

Illalla Anu ja kumppanit olivat valmistaneet syntymäpäiväjuhlan Nastialle. Nastialle oli suuri yllätys, kun huoneessa oli valmistettuna herkkuja notkuva pöytä. Ilta menikin syödessä ja juhlapuheita pidellessä.

Nastialla on hyvin vähän ystäviä. Nyt skoolasimme limpparia ja jokainen piti paikallisen perinteen mukaisesti sankarille puheen. Taisi juhlat venyä puoleenyöhön.

Maanantaina kotiin

Lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle, jotta ehtisimme ostaa luvattuja hygieniatarvikkeita. Tapahtui kuitenkin taas venäläinen yllätys: tukun tietokone ei toiminut, joten tukusta ei voinut ostaa mitään. Ystävällinen myyjä neuvoi kuitenkin kulman takana sijaitsevan paikan, josta voi ostaa kakkoslaadun tuotteita.

Myyjän neuvoma paikka oli ulkoa katsottuna niin romuvaraston näköinen kuin vain voi olla. Saimme kuitenkin ostettua muutamia hammasharjoja, vaippoja sekä saippuaa. Määrä oli kuitenkin niin pieni, että annoimme tavarat lastensairaalaan, johon olimme menossa seuraavaksi.

Lastensairaala no 35

Lastensairaalaan tulee lapsia turvakodeista sekä kadulta. Lisäksi monet äitinsä hylkäämät vastasyntyneet viettävät elämänsä ensimmäiset päivät siellä. Ehdimme viettää aikaa lastensairaalassa lasten lounasaikaan saakka.

Pelasimme, leikimme ja askartelimme yhdessä. Jätimme myös banaaneja, askartelutarvikkeita sekä urheiluvälineitä sinne. Shakkitaidot ovat lastensairaalassa tarpeen.

Kotia kohti

Internaatti no 24:n luona odottelimme hetken ryhmän irtautumista majapaikastaan. Turvakoti Elämän luona osa porukasta söi lounaan, jota eivät olleet aiemmin ehtineet syödä. Sen jälkeen suuntasimme Suomeen. Aikataulun venähdettyä myöhästyimme lisää ruuhkan vuoksi ja Viipurin helluntaiseurakunnasta lainatut patjat palautimme klo 21 Venäjän aikaa. Helsinkiin ehdimme puolenyön aikoihin.