Tälle sivulla on mene ja kerro ry:n historiaa vuosilta 2000-2008.
OtsikotTÄSTÄ SE LÄHTI  Vuonna 2000 Helsingin alueelta oli lähdössä parikymmentä henkeä helluntaiherätyksen organisoimiin Love for Kids -leiriaktioihin Venäjälle. Love for Kids -aktioryhmät viettävät Venäjällä entisillä pioneerileireillä pari viikkoa tutustuen venäläislapsiin ja jakaen heille Jumalan rakkautta ja ilosanomaa. Yleensä nämä ryhmät pyritään kasaamaan siten, että kaikki olisivat samasta seurakunnasta. Me olimme eri seurakunnista ja yhdistyimme, jotta saisimme ryhmän kasaan. Silloin olimme ainakin uskaliaita, kuten kuvasta näkyy. Näistä paristakymmenestä hengestä 15 oli menossa yhdelle ja samalle leirille. Tämä oli hauska tilanne, sillä yleensä on vaikeaa
löytää riittävästi lähtijöitä joka ryhmään. Sverdlovets -leirillä meitä aktiolaisia olikin suunnilleen yhtä paljon kuin leiriläisiä. Ehdimme viettää aikaa yhdessä ja tutustua toisiimme. Leiriltä mieleemme jäivät Pietarista, opiskelija-asuntolasta tulleet tytöt, joista iso osa oli käytännössä orpoja. Lastenkotien lapset ja nuoret lähetetään tavallisesti joka kesä ainakin kolmeksi viikoksi leirille. Leireillä heitä usein syrjitään. ”Tavalliset lapset” halutaan pitää visusti erillään lastenkotilapsista, jotta pahat tavat tai taudit eivät tarttuisi. Niinpä nämä orpolapset etsiytyvät sellaisten ihmisten luo, jotka välittävät heistä. Leirin ilmapiiri oli myönteinen meidän ryhmällemme. Saatoimme pitää joka ilta rukoushetken leirin ruokalan edessä. Kuunnellessamme lasten ja nuorten rukousaiheita saimme tietää heidän kohtaloistaan ja rukoillessamme heidän puolestaan tunsimme Jumalan koskettavan omaakin sisintämme. Monella meillä ajatukset jäivät sinne leirille Venäjän puolelle kotiin lähdettyämme. Talven ajan kokoonnuimme tiistaisin erään taloyhtiön kerhotilassa teen ja rukouksen merkeissä. Halusimme tehdä jotain enemmän noiden lasten hyväksi ja siinä vaiheessa emme nähneet muita vaihtoehtoja kuin ryhmien lähettämisen Love for Kids -aktioihin. Lähtemisen helpottamiseksi perustimme oman yhdistyksen, Mene ja kerro ry:n. Sen kautta Love for kids -toiminnan tukijat saattoivat
tukea lähtijöitä, joilla useinkin ainoana lähdön esteenä oli rahan puute. Yhdistyksen perustamiseen vaikutti myös halumme toimia yhdessä vaikka tulimmekin eri seurakunnista. Meitä perustajajäseniä oli kymmenkunta, joista selkeä enemmistö miespuolisia tekniikan opiskelijoita. Takaisin alkuun Alkutaival: Love for Kids -aktioiden mainostusta
Parina seuraavana vuotena kokosimme ryhmiä Love for Kids- leiriaktioihin Venäjälle eri puolilta eteläistä Suomea. Kiersimme ahkerasti eri seurakunnissa ja kerroimme kokemuksistamme nuortenilloissa yms. tilaisuuksissa. Kokosimme itse ryhmiä ja autoimme
muita kokoamaan omia ryhmiä leireille. Ryhmiä lähtikin aktioihin yhä enemmän ja samalla tietoisuus toiminnasta levisi. Etelä-Suomesta saattoi lähteä jopa kymmenkunta ryhmää kesässä. Helsingin alueelta lähti ryhmiä myös uudenvuoden aikaan pidetyille leireille. Takaisin alkuun Kirpichnyi (Tiilitehdas) ja Karjalan päiväleiritVuoden 2001 syksyllä Matti sai kutsun Karjalaan järjestämään kolmen päivän mittaista päiväleiriä. Petroskoin laidalla sijaitsevassa Tiilitehtaan (venäjäksi Kirpichnyi zavod) kaupunginosassa asui tuolloin lähinnä kaupunkiasuntonsa menettäneitä ja muutenkin huono-osaisia ihmisiä. Kylän huono maine johtui 1980- luvulla suljetusta vankilasta, jonka rauniot ovat vieläkin kylän keskellä.  Karjalan pyhäkoulunopettajille järjestettiin virkistys- ja koulutusleiri Essoilassa v. 2004. Aloimme myös auttaa paikallisia venäläisiä seurakuntia leirien järjestämisessä. Päiväleirit ovat Karjalan alueella yleisesti käytetty toiminnan muoto. Leirit ovat olleet auttamassa paikallisia Karjalan seurakuntia lapsityön aloittamisessa. Joillakin paikkakunnilla seurakunta on syntynyt leirien seurauksena. Leirin järjestävä seurakunta vastaa ruokailusta palkkaamalla esim. koulun keittäjät töihin leirin ajaksi tai jollakin muulla tavalla. Pienissä kylissä leirin terveelliset ateriat saattavat olla joidenkin lasten harvoja kunnon aterioita kesän aikana, sillä alkoholismi on yleinen vitsaus Karjalassa kuten koko Venäjällä. Vanhempien alkoholismi merkitsee lapsille usein huonolle hoidolle jäämistä. Ensimmäinen päiväleiri järjestettiin vuonna 2002. Leirin järjestelyt etenivät kommelluksin. Ajankohta vaihtui pariin otteeseen ja leirin järjestäminen jäi lopulta täysin meidän Suomesta tulleen ryhmän tehtäväksi. Leiripaikkana oli Tiilitehtaan koulu. Suomesta meitä oli neljä henkeä eikä kenelläkään kokemusta vastaavasta leiristä. Ainoastaan parilla paikallisella tulkilla oli aiempaa kokemusta. Lapsia oli yhteensä noin 70, iältään 1½ -18 -vuotiaita. Meitä aikuisia olisi siis aivan liian vähän lasten määrään nähden. Vietimme aikamme iltaisin rukoilemalla sitäkin enemmän. Jumala kuitenkin puhui leirin aikana kauttamme ja ainakin neljä koulun opettajaa sekä lapset saivat kuulla evankeliumin. Leirin tuloksena suuri osa Tiilitehtaan väestä sai kuulla Jeesuksesta, sillä lapset kertoivat leiristä vanhemmilleen ja muille tuttavilleen. Saimme huomata, että kannattaa hyödyntää paikallisten lasten asiantuntemusta leirin mainostuksessakin: he tuntevat tietenkin oman asuinalueensa kuin omat taskunsa ja heidän kauttaan tieto leviää nopeasti. Tiilitehtaan nuorille on järjestetty sittemmin leiri tai ainakin jonkinlainen tapaaminen lähes joka kesä, milloin esim. paikallisella kulttuuritalolla, milloin on vuokrattu tilat Petroskoista.  Mooses ja faarao kohtasivat päiväleirillä Vieljärvellä Karjalassa v. 2003. Seuraavana kesänä Matti Anttonen oli auttamassa leirin järjestämisessä ensimmäistä kertaa Vieljärvellä sekä naapurikylässä Nuosjärvellä. Petroskoissa tavatut ihmiset ja saatu kokemus toki auttoivat paljon asioiden järjestelyissä. Sittemmin olemme osallistuneet etenkin Karjalan tasavallan alueella vastaavien päiväleirien järjestelyihin eri paikoissa, mutta nyt on huomattavissa selkeä käännekohta: suomalaiset ovat jäämässä pois paikallisten ottaessa vastuun itselleen, pitkälti myös taloudellisesti. Toisaalta niissä seurakunnissa, joissa johtajat eivät ole ottaneet leirityötä omaksi asiakseen, leirityö on hiipunut. Takaisin alkuun Lastenkotimatkat Pietarin alueelle
Aloitimme vierailut lastenkodeissa Pietarissa syksyllä 2001 , kun meidät oli kesällä kutsuttu käymään internaatissa nro 60. Universitetskii -leirillä saimme lastenkodin kasvattajalta heidän osoitteensa ja syksyllä tuli sopiva aika lähteä käymään.
Ensimmäinen matka tapahtui vanhalla Ladalla viiden hengen voimin ja oli todella ikimuistoinen, sillä meillä ei ollut muita yhteystietoja kuin osoite. Monen kommelluksen jälkeen pääsimme lopulta perille internaattiin. Kielitaidon puuttuessa ymmärsimme toisiamme varsin alkeellisilla käsimerkeillä ja muutamilla venäjän kielen sanoilla. Meidät ohjattiin niihin luokkiin, joissa oli tuntemiamme lapsia. Koska emme juuri muuta osanneet, lauloimme yhdessä venäjäksi ”Jeesuksen rakkaus on ihmeellinen”. Kaikki ymmärsivät.
Seuraavana keväänä 2002 mietimme vielä helmikuussa, lähtisimmekö käymään tutuissa lastenkodeissa. Päätimme lähteä, ja yllättäen
lähtijämäärä paisuikin yllättäen yli kolmeenkymmeneen. Valitsimme kulkuvälineeksi junan ja majoituspaikaksi kommunistipomojen sanatorion. Matka onnistui hyvin, pääsimme käymään useissa lastenkodeissa. Kontaktimme eri lastenkoteihin vahvistuivat kaiken aikaa. Meillä oli aikaa rukoilla yhdessä iltaisin, samoin ruokala oli hyvä paikka keskusteluja varten. Meillä kenelläkään ei ollut paljoakaan kokemusta, mutta rohkeutta sitäkin enemmän. 
Vuoteen 2006 asti kävimme Pietarissa lastenkodeissa joka vuosi pääsiäisen aikaan. Veimme aina mukanamme jotain tuliaisia sekä avustusta. Monissa paikoissa etunimemme vielä muistetaan ja kasvomme tunnistetaan. Huomasimme linja-autot käteviksi matkantekovälineiksi, niissä ehdimme hyvin tutustua ja levätä lastenkotikäyntien välissä. Meitä oli yleensä 20-25 henkeä ja mukanamme oli joka kerta jotain tuliaisia vietäväksi. Ihmeellisesti Jumala siunasi näitä matkoja, sillä mitään varsinaisia vastoinkäymisiä meillä ei ole ollut. Lastenkotivierailut perustuvat Jaakobin kirjeen jakeeseen: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan”. (Jaak. 1 :27a) Tavatessamme lapsia eri laitoksissa olemme joka kerta saaneet itse rohkaisua. Se ilo, joka näkyy lapsen kasvoilta, kertoo paljon: kannattaa käydä katsomassa orpolapsia. Takaisin alkuun Turvakoti Elämä
Turvakoti Elämä on Pietarissa toimiva lasten turvakoti, johon lapset tulevat suoraan kadulta asuakseen siellä muutamasta viikosta useampaan kuukauteen tai pidempäänkin. Turvakotia tukee paikallinen Elämän lähde -seurakunta. Turvakodilla on paljon kontakteja ja tukijoita Suomessa. Me tutustuimme heihin lastenkotivierailujemme aikana. ”Elämän” lapset olivat käymässä Suomessa kesällä 2005. Aluksi he osallistuivat Keuruulla Isossa Kirjassa jalkapalloleirille. Tämän jälkeen he olivat erään tuttavan kesämökillä ja sitten Pielavedellä helluntaiseurakunnan vieraana. Pojat tietenkin pitivät todella paljon jalkapalloleiristä ja kalastuksesta. Takaisin alkuun Auto
 Matkalla Komiin Ohessa Ford Transit -pikkubussimme on Kotlaksessa, kuva on matkalta Komiin nuortenkonferenssiin. Vuoden 2006 lopulla lahjoitimme auton Viroon Sillamäen seurakunnalle. He kävivät sillä viemässä avustuskuormia Tarttoon ja Venäjälle. Takaisin alkuun Arkki -leiri rakennetaan ensimmäisen kerran 2006
Loppuvuonna 2005 kävimme jälleen Pietarissa lastenkodeissa. Tuolla matkalla muutaman lastenkodin johtajat kyselivät, olisiko Suomessa leirejä, jonne he voisivat lähettää lapsiaan. Tästä saimme ensimmäisen ajatuksen oman leirin järjestämisestä lastenkotilapsille. Alussa Arkki -leiri oli kahden ihmisen, Tapio Luomaahon ja Matti Anttosen näky, jota lähdettiin toteuttamaan vailla aiempia kokemuksia suurten leirien organisoinnista. Toki pohjalla oli turvakoti Elämän edellisenä kesänä tekemä onnistunut Suomen matka.  Jälkeenpäin kerrottuna moni asia voi kuulostaa hauskaltakin, mutta meillä oli siinä vaiheessa ajatuksena suurin piirtein seuraava: Elämässä pitää saada jotain aikaan eikä meillä ole kovin paljon hävittävää. Niinpä Tapio starttasi Venäjän kiertueelle ja kiersi aika kirjaimellisesti koko Luoteis-Venäjän kutsuen lastenkoteja leirille, vaikka ei vielä osannut venäjää muutamaa sanaa enempää.
Samaan aikaan aloimme hahmotella leirin organisaatiota ja muita tarvittavia seikkoja. Leirin päävastuunkantajat käytännössä itse ilmoittautuivat tehtäviin. Vaikka myöhemmin leirien johtovastuussa ovat olleet eri henkilöt kuin ensimmäisellä, kesän 2006 leirillä, niin tuolloin näiden ihmisten ohjaus oli ratkaisevan tärkeä. Leiripaikkakin ehti vaihtua kevään aikana kertaalleen. Päädyimme vuokraamaan Suomen Adventtikirkon omistaman Kallioniemen leirikeskuksen. Kallioniemi onkin ihanteellinen paikka järjestää suurehkoja leirejä venäläisille lastenkotinuorille – tämän ymmärsimme vasta myöhemmin. Lastenkoteja ja leirin henkilökuntaa alkoi ilmoittautua leirille ja huomasimme aloittaneemme suuren luokan projektin. Välillä pelkäsimme, että lapsia tai vapaaehtoisia tulee liikaa mutta taas seuraavana päivänä etsimme ihmisiä joka paikasta. Monenlaisten kommellusten keskellä opimme paljon uuttakin. Yksi suurimmista mieltämme askarruttaneista tekijöistä oli varojen riittävyys: Olimme kutsuneet leirillemme lähes 200 lastenkotinuorta Pietarin alueelta, Karjalasta, Virosta ja Latviasta. Heille kaikille piti järjestää viisumit, kyydit ja tietysti majoitus ja ruoka leirin ajalle. Takaisin alkuun Ensimmäinen Arkki -leiri alkaa
Viimein, 7.8.2006 illansuussa linja-autoja alkoi lipua Kallioniemen leirikeskuksen pihaan, jossa odotti sekalainen henkilökunta Suomesta ja Venäjältä. Ensimmäinen ilta oli yhtä sählinkiä. Tulijat olivat matkasta väsyneitä ja jotkut tyytymättömiä siihen, että toimme heidät keskelle metsää. Me leirin päävastuulliset olimme väsyneitä koska olimme aiemmin joutuneet keskinäisiin väittelyihin joistakin seikoista. Katastrofin ainekset olivat ilmassa: yli 300 leiriläistä (ml. vapaaehtoiset), mutta leirin organisaatio ja vastuut olivat selvittämättä, puhumattakaan että olisi ollut selkeä suunnitelma, miten tästä eteenpäin toimitaan. Iltatilaisuus pidettiin ulkona, koska sää oli loistava. Ylistysryhmä aloitti ylistyslaulun, jolloin jotakin tapahtui: monet lähtivät spontaanisti mukaan ylistykseen ja toisilleen tuntemattomat lapset ja aikuiset lähtivät mukaan tanssiin ja ilonpitoon, jota jatkui pidemmän aikaa.  Lipunnosto Tämän ensimmäisen illan kokemuksen jälkeen näimme vielä monta ihmettä, jotka oli kuin tilattu: aamuyöllä Virosta ja Latviasta tulleiden leiriläisten saapuessa oli vielä aivan lämmintä, noin parikymmentä astetta. Teltoissa nukkujilla ei ollut ollenkaan kylmä. Poikkeuksellinen helle jatkui koko leirin ajan. Maidon loputtua yhdessä vaiheessa saimme lahjoituksena yli 600 kiloa maitoa ja jogurttia. Näitä esimerkkejä voisi kertoa vaikka kuinka paljon. Loppujen lopuksi leirillä oli suuri vaikutus kaikkien mukana olleiden nuorten elämään, sekä myös lastenkotien henkilökunnan asenteisiin kristittyjä kohtaan. Väsyimme toki leirillä todella paljon ja varsinkin leirin loppua kohti voimat alkoivat ehtyä monien Suomessa asuvien perheiden joutuessa lähtemään kotiin lasten koulun takia. Leirin talous oli tiukoilla koko ajan, mutta Jumala lähetti lahjoituksia aivan ihmeen kaupalla, kuten sanotaan. Leiri oli järjestetty uskonvaraisesti luottaen, että Taivaallinen Isä huolehtii omista lapsistaan. Leirin aikana saimmekin nähdä, että lahjoituksia tuli tahoilta, joista emme olleet kuulleet mitään. Siis Taivaan Isä lähetti.  Poikia leirillä  Korealainen King's Kidsryhmä vieraili leirillä Takaisin alkuun Kohti Arkkia 2007
Ensimmäinen Arkki -leiri oli suuri askel ”tyhjän päälle”, meillä ei ollut tietoa eikä kokemusta vastaavasta. Vain pieni osa Mene ja kerro -jäsenistä pääsi itse paikalle ja leirin tapahtumien kertaaminen ja palautteen läpikäyminen jäi lähinnä Matin ja Tapion tehtäväksi. Syksyllä oli ristiriitainen olo: toisaalta kuulimme erittäin hyvää palautetta sekä lastenkodeilta että monilta vapaaehtoisilta ja toisaalta olimme henkisesti väsyneitä. Neljä leiristä suurimman vastuun kantanutta jäsentämme, Matti ja Tuulia Anttonen, Tapio Luomaaho sekä Mika Salminen kokivatkin johdatuksena osallistua Missionuorten opetuslapseuskouluun Siilinjärvellä 2007 keväällä. Se oli hyvä paikka levätä ja katsoa kauemmaksi. Kyseisen OP-koulun aktiomatka suuntautui – minne muuallekaan kuin Venäjälle, missä tiimi sai mm. osallistua Moskovan seudun lastenkotilapsille järjestettävälle kristilliselle leirille. Myöhemmin Missionuorista on tullut useita vapaaehtoisia Arkki-leireille ja olemme tehneet yhteistyötä erityisesti Siilinjärvellä sijaitsevan Koivumäen toimipisteen ihmisten kanssa. Takaisin alkuun Usovit mukaan
Kevään 2007 aikana Jumala johdatti Usovien pariskunnan, Oksanan ja Diman, Jyväskylästä, ottamaan yhteyttä meihin. Silloin he eivät tienneet leiristä juuri mitään, mutta innostuivat ajatuksesta heti. Heidän silloinen tarpeensa oli löytää taustaorganisaatio heidän Jyväskylässä aloittamalleen evankeliointi- ja seurakunnanistutustyölle. Tarpeemme kohtasivat, Usovit lupautuivat kesän leirin vastuunkantajiksi. Toinen Arkki olikin kooltaan pienempi kuin ensimmäinen, osanottajat olivat pääosin Karjalasta. Lisäksi Virosta tuli pieni ryhmä. Saimme uutta kokemusta hyvin toimivasta yhteistyöstä, kun Petroskoin vapaaehtoiset vastasivat hyvin pitkälle kaikista viisumijärjestelyistä. Usovit vastasivat leirin johtamisesta ja siitä tulikin kehuja. Leirillä oli myös joitakin suomalaisia ohjaajina, mikä oli myös erittäin positiivinen asia. Konsepti toimi ensimmäistä leiriä paremmin, jopa niin, että Usovit innostuivat yhdessä Kautun perheen kanssa järjestämään ensimmäisen Arkki -talvileirin Siilinjärvellä ja Keiteleellä. Takaisin alkuun Ensimmäinen talvileiri
Tammikuussa 2008 järjestettiin Siilinjärvellä ja Keiteleellä talvileiri Petroskoin lastenkoti no. 4:n lapsille yhteistyössä Siilinjärven Missionuorten sekä Keiteleen helluntaiseurakunnan ja paikallisten perheiden kanssa. Leiri oli perhemäinen; nuoret yöpyivät Keiteleellä eri perheissä, mikä oli erittäin positiivinen kokemus puolin ja toisin. Leiristä vastasivat Kauttujen perhe yhdessä Usovien ja Anttosten kanssa. Leirillä vietettiin mm. suomalais-venäläistä joulujuhlaa, vierailtiin monissa eri seurakunnissa sekä yrityksissä ja mm. Keiteleen koulussa ja kunnanjohtajan luona. Lisäksi urheiltiin paljon paukkuvasta pakkasesta huolimatta ja opiskeltiin Raamattua yhdessä. Ja saunottiin paljon... Leirin kohokohtia oli kyykänpeluu Keiteleen keskustassa yhdessä paikallisten karjalaisevakoiden kanssa.  Latukonetehtaalla Leirille osallistuvat nuoret olivat 15-18-vuotiaita, jotka ovat pian pääsemässä pois lastenkodista. Oman elämän suunnan löytäminen lastenkodin jälkeen on tärkeä ja vaikea haaste lastenkodista pois pääseville. Halusimme tutustuttaa nuoria erilaisiin työnantajiin ja sitä kautta antaa ideoita siitä mitä lastenkodin jälkeen voisi tehdä. Leirille osallistui yhteensä 14 lasta, ja kolme henkilökunnan jäsentä ko. lastenkodista sekä vapaaehtoisia eri puolilta Suomea ja Pietarista. Kiitos myös Keiteleen kunnalle ja seudun yrityksille avoimista ovista! Takaisin alkuun Arkki 2008
Kesällä 2008 järjestettiin kaksi 9 päivän leiriä peräkkäin. Yhteensä lapsia ja nuoria leireillä oli noin 1 30, joista suunnilleen 1 00 lastenkodeista. Osanottajat tulivat Pietarista, Vologdasta, Kingiseppin alueelta, Petroskoista sekä muualta Karjalasta. Pietarin internaatti no 24:n nuoret olivat molemmilla leireillä ja monet heistä kantoivat toisella leirillä esimerkillisesti vastuuta mm. keittiössä, saunanlämmittäjänä ja apuohjaajana. Tälläkin kertaa Jumala lähetti Luoteis- Venäjän parhaat vapaaehtoiset, mistä olemme Hänelle kiitollisia! Suuri ilonaihe oli myös keittiön pääemäntä, Leena, joka on muuttanut Ukrainasta Suomeen vasta vuosi sitten ja työskentelee Helsingissä. Leena teki muiden kanssa kummankin leirin viimeiselle illalle upeat täytekakut, ja juhlavan teehetken jälkeen hän kertoi: "Lapset olivat niin onnellisen näköisiä, heidän silmänsä säihkyivät ilosta. Joka kerta kun näen sen, haluan tehdä vielä enemmän heidän eteen töitä. En väsy lainkaan. Jotkut sanoivat, että olen hullu, kun tulen töihin lomani ajaksi, mutta tulin saamaan itse siunauksia. Kun saan palvella täällä, saan itse siitä paljon." Kesän jatkuvat sateet vaikuttivat leirin ohjelmaan. Leirin kohokohtia olikin ”koominen jalkapallo”. Kun sade ei ottanut laantuakseen, laitoimme kirpputorikasseista löytyneet risat vaatteet yllemme ja pelasimme jalkapalloa sateen liukastamalla ja savisella kentällä. Peli oli oikeastaan jalkapallon, mutapainin ja uinnin yhdistelmä ja aaltoili kentän, ojakaivantojen ja järven väliä hyvin luovasti. Lisäksi leirin aikana vierailimme mm. Helsingissä kansainvälisessä jalkapalloturnauksessa sekä Vihtavuoren koulussa ja Aalto Alvari- vesipuistossa. Vierailuja olisi saanut olla enemmänkin, mutta voimat ja varat eivät tällä kertaa riittäneet. 
Takaisin alkuun |
Esittely